Asianajaja Kimmo Kariola, Helsinki, As:tsto Teperi & Co Oy kimmo.kariola@teperi-law.fi
Asunto-osakeyhtiössä osakkeenomistaja-asemassa olevien osakkaiden yhdenvertaisen kohtelun vaatimus on kirjattuna lakiin Asunto-osakeyhtiölain (AOYL) 46 §:n yleislauseke -pykälään. Kyseisen pykälän mukaan yhtiökokouksessa ei saa tehdä päätöstä, joka on omansa tuottamaan osakkeenomistajalle tai muulle henkilölle epäoikeutettua etua yhtiön tai toisen osakkeenomistajan kustannuksella.
Tämä yhdenvertaisuusperiaatteeksi kutsutun yleislausekkeen tarkoituksena on suojata yksittäisiä osakkeenomistajia ja vähemmistöryhmittymiä enemmistövallan väärinkäytöksiä vastaan asunto-osakeyhtiöissä. Perustavoitteena on, että samoilla edellytyksillä kunkin osakkeenomistajan oikeudet ja velvollisuudet ovat samat. Toisaalta osakkeenomistajan oikeusasema suhteessa toiseen osakkeenomistajaan pysyy muuttumattomana.
Yleislausekkeen suurin merkitys on sen ennaltaehkäisevällä vaikutuksella. Asuntoyhtiön päättävät elimet joutuvat ottamaan sen huomioon kaikessa toiminnassaan, sillä AOYL 60 §:n perusteella yleislausekkeen noudattamisvelvoite on ulotettu hallituksen jäseniin, isännöitsijään ja muihin taloyhtiön edustajiin.
Yhdenvertaisuusperiaatteesta voidaan poiketa yleensä vain kaikkien osakkeenomistajien suostumuksin. Säännös saattaisi tulla sovellettavaksi esimerkiksi sellaisessa tapauksessa, jossa yhtiöjärjestyksen mukainen yhtiövastikkeen maksuvelvollisuus ja osakkeenomistajan saama hyöty ovat huomattavassa epäsuhteessa keskenään.
Jos joku osakkeenomistaja ei halua tiettyä asunto-osakeyhtiön hanketta toteutettavaksi, ei tämä vielä välttämättä merkitse, että hänen yhdenvertaisuuttansa loukattaisiin, vaikka yhtiökokous tekisikin päätöksen hankkeen toteuttamisesta. Mikäli kaikilla osakkeenomistajilla on niin halutessaan mahdollisuus hyötyä päätettävästä hankkeesta, on yhdenvertaisuusperiaate pääsääntöisesti täyttynyt. Asunto-osakeyhtiössä ei yhdenvertaisuusperiaatetta voida täydellisesti noudattaa, vaan osakkailla on tietynasteinen sietämisvelvoite muihin osakkaisiin ja asukkaisiin nähden. Jos yhtiökokouksen päätös ei ole syntynyt asianmukaisessa järjestyksessä ja sillä on esimerkiksi loukattu osakkaiden yhdenvertaisuutta, voi osakkeenomistaja, yhtiön hallitus, hallituksen jäsen tai isännöitsijä nostaa kanteen yhtiötä vastaan päätöksen julistamiseksi pätemättömäksi tai sen muuttamiseksi. Kanne on pantava vireille kolmen kuukauden kuluessa päätöksen tekemisestä. Jos osakkeenomistajalla on ollut hyväksyttävä syy viivästymiseen ja päätöksen päteväksi jääminen olisi hänelle ilmeisen kohtuutonta, kanne saadaan panna vireille viimeistään vuoden kuluessa päätöksen tekemisestä. Jollei kannetta ole nostettu määräajassa, on päätöstä pidettävä pätevänä.
Vastaajana edellä mainitussa kanteessa on siis asunto-osakeyhtiö; ei yksittäiset hallituksen jäsenet, isännöitsijä tai yksittäiset osakkeenomistajat. Yhtiötä oikeudenkäynnissä edustaa asuntoyhtiön hallitus tai se, jolla on oikeus käyttää hallituksen edusvaltaa.
Tyypillinen ongelma yhdenvertaisuusperiaatteen osalta on autopaikkojen jako asuntoyhtiössä. Usein paikkoja on vähemmän kuin paikan haluavia autoilijoita. Tällaisessa tapauksessa voidaan paikat esimerkiksi arpoa ja tämän jälkeen muodostaa jonotuslista, jonka mukaisessa järjestyksessä paikat jaetaan niitä haluaville.
Vastaavanlainen ongelma yhdenvertaisuusperiaatteen soveltamisessa on esimerkiksi rivitaloyhtiön piha-alueiden jaossa osakkaiden hallintaan, kun yhtiöjärjestyksessä ei aluetta ole jaettu. Korkein oikeus on ottanut kantaa asiaan tuomiossaan KKO 1998:61 ja julistanut yhtiökokouksen päätöksen piha-alueiden käytöstä pätemättömäksi. Tuomiossaan KKO on kuitenkin todennut, että piha-alueiden jaossa ei tarvitse noudattaa kaavamaista yhdenvertaisuutta, kunhan päätöstä voidaan perustella paikallisilla olosuhteilla, maisemallisilla syillä tai muilla hyväksyttävillä syillä.
AOYL 46 §:n yleislausekkeeseen vetoavan osakkeenomistajan näyttövelvollisuutta ei ole tarkoitettu asettaa liian tiukaksi, vaan vetoamisen perusteeksi riittää pykälän mukaan “on omansa tuottamaan”. Päätökseen osallistuneiden ei ole tarvinnut tarkoittaa suosia tai sortaa ketään tai edes mieltää tällaista mahdollisuutta, jotta pykälään voitaisiin vedota.
Lähimmän sinua palvelevan OpusLex -toimiston yhteystiedot löydät täältä.
Laissa elinkeinotulon verottamisessa (EVL, 360/1968) säädetään liiketoiminnan siirrosta. Lainkohdan mukaan liiketoimintasiirrolla tarkoitetaan järjestelyä, jossa osakeyhtiö (siirtävä yhtiö) luovuttaa joko kaikki taikka yhteen tai useampaan liiketoimintakokonaisuuteensa kohdistuvat varat, siirtyviin varoihin kohdistuvat velat ja siirtyvään toimintaan kohdistuvat varaukset siirtyvää toimintaa jatkavalle osakeyhtiölle (vastaanottava yhtiö) saaden vastikkeeksi vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita tai sen hallussa olevia omia osakkeita. Liiketoimintasiirto on siis vero-oikeudellinen käsite.
Lue artikkeliDigipalvelusäädös tuli voimaan 16.11.2022. Digipalvelusäädös sisältää säännöksiä, joilla on vaikutuksia verkkoalustoja tarjoavien palveluntarjoajien toimintaan. Yhtenä merkittävänä uudistuksena asetus tuo velvollisuuden palveluntarjoajille tarjota mekanismeja, joiden avulla käyttäjät voivat ilmoittaa laittomasta sisällöstä. Tämän myötä palveluntarjoajien tulee myös tarjota käyttäjille, joiden sisältöä mahdollisesti poistetaan, mahdollisuus esittää näkemyksensä asiasta. Lue oheisesta artikkelista lisää aiheesta.
Lue artikkeliYrityskiinnityksestä säädetään yrityskiinnityslaissa (634/1984). Yrityskiinnityslain 1 §:n mukaan elinkeinonharjoittajan omistama elinkeinotoimintaan kuuluva irtain omaisuus voidaan kiinnittää ja sen hallintaa luovuttamatta pantata saamisen vakuudeksi. Koska yrityskiinnityksen julkivarmistus on järjestetty rekisterimerkinnällä, voi yritys jatkaa elinkeinon harjoittamista lähes tavanomaiseen tapaan. Tämä eroaa muun muassa tavallisen irtaimen esineen panttauksesta, kun irtaimen esineen panttauksessa tavanomaisesti julkivarmistus tapahtuu traditiolla eli hallinnan luovutuksella.
Lue artikkeliOikeudellisten asioiden neuvontapuhelin (3,10 € + ppm/min)
OpusLexin lakimiehet palvelevat sivua myös puhelimitse! Puhelinneuvontaa numerossa 0600 199 33 (3,1 € + ppm/min). Sinua lähinnä vapaana oleva OpusLexin lakimies vastaa puheluusi arkipäivisin kello 8:00-16:00 välisenä aikana, aattopäivinä klo 8:00-14:00.