Yritystoiminta

Osakeyhtiölain 13 luvussa säädetään varojen jakamisesta. Luvun 2 §:n mukaan varoja ei saa jakaa, jos jaosta päätettäessä tiedetään tai pitäisi tietää yhtiön olevan maksukyvytön tai jaon aiheuttavan maksukyvyttömyyden. Osakeyhtiölain 13 luvun 5 §:ssä säädetään yhtiö saa jakaa vapaan oman pääoman, josta on vähennetty yhtiöjärjestyksen mukaan jakamatta jätettävät varat sekä määrä, joka on kehitysmenona merkitty taseeseen kirjanpitolain mukaisesti. Siten varoja voidaan jakaa, jos vapaata omaa pääomaa on riittävästi, ellei jaosta päätettäessä tiedetä tai pitäisi tietää, että yhtiö on maksukyvytön taikka että jako aiheuttaa yhtiön maksukyvyttömyyden. 

Maksukyvyn edellytys on ehdoton ja se syrjäyttää myös yhtiöjärjestyksessä mahdollisesti olevat määräykset varojenjaosta. Vaikka vapaata omaa pääomaa olisi riittävästi, varoja ei saa jakaa, jos varojenjako vaarantaa yhtiön maksukyvyn. Tilanteessa, jossa tämä ei ole riidatonta, on asia syytä selvittää hallituksen toimesta huolellisesti. Kyseinen selvitys on tärkeää myöhempää selvittelyä varten dokumentoida asianmukaisesti. Näin voidaan myöhemmin tarkastella, onko hallituksen tekemä arvio yhtiön maksukyvystä tehty olosuhteisiin nähden asianmukaisella tavalla. 

Maksukyvyn arviointi on tehtävä mahdollisimman lähellä varojenjakopäätöstä. Päätöstä tehtäessä on huomioitava viimeiseksi laadittu tilinpäätös siitä riippumatta, onko tilinpäätös vahvistettu aiemmin vai vahvistetaanko se kyseisessä yhtiökokouksessa. Huomioitavia seikkoja ovat tilinpäätöksen jälkeen tapahtuneet yhtiön taloudellisen aseman muutokset sekä yhtiön tiedossa olevat seikat, jotka kohdistuvat tulevaisuuteen. Tällaisina seikkoina voidaan mainita muun muassa erääntyvät velat sekä muut suoritukset. Toisaalta hallituksen esityksestä selviää, että vaikka yhtiöstä tulisi maksukyvytön suhteellisen pian varojenjaon jälkeen, ei tämä maksukyvyttömyys ole suora indikaatio osakeyhtiölain rikkomisesta. Yleisesti voidaan kuitenkin todeta, että käytännössä tämä kuitenkin on osoitus siitä, että yhtiön hallituksen olisi pitänyt tietää tulevasta maksukyvyttömyydestä. Itse maksukyvyttömyyttä ei ole määritelty osakeyhtiölaissa. Oikeuskirjallisuudessa on esitetty, että maksukyvyn määritelmää voitaisiin hakea muun muassa yrityssaneerauslaista taikka rikoslaista. On kuitenkin todettu, ettei suoria johtopäätöksiä termin sisällöstä voida vetää muun säännöstön perusteella, koska näkökulma maksukyvyttömyyden määritelmälle poikkeaa merkittävästi. Havainnollistavana esimerkkinä voidaan mainita, että insolvenssioikeudessa lähtökohtana on se, että yritys on lopettanut toimintansa tai on lopettamassa, kun taas osakeyhtiölain lähtökohtana on toimiva yritys. Näin ollen, koska määritelmää ei ole säädetty, tuleva oikeuskäytäntö tulee selkeyttämään, mitä maksukyvyttömyydellä tarkoitetaan kussakin tapauksessa.