Yritystoiminta

Julkaistu: 14.04.2022

Tavaramerkkilain mukaan yksinoikeus tavaramerkkiin on mahdollista saada kahdella eri tavalla. Tavaramerkkilain mukainen yksinoikeus tavaramerkkiin on ensinnäkin mahdollista saada rekisteröimällä tavaramerkki. Tästä säädetään tavaramerkkilain 3 §:ssä, jonka mukaan yksinoikeus tavaramerkkiin saadaan rekisteröimällä tavaramerkki Patentti- ja rekisterihallituksen pitämään tavaramerkkirekisteriin tai hyväksymällä kansainvälinen rekisteröinti Suomessa voimassa olevaksi. Käytännössä hakija lähettää Patentti- ja rekisterihallitukselle sähköisen hakemuksen tavaramerkin rekisteröinnistä. Tavaramerkin kansallisena rekisteröintiviranomaisena toimii edellä mainittu Patentti- ja rekisterihallitus (PRH). Tavaramerkkihakemuksessa on ilmoitettava hakijan nimi tai toiminimi, merkki sekä ne tavarat ja luokat, jotka merkki käsittää.

Jos rekisteröintihakemus täyttää muodolliset vaatimukset, viranomainen ryhtyy tutkimaan rekisteröinnin edellytysten täyttymistä. Tavaramerkin rekisteröinnin edellytyksenä on, että kysymyksessä on sellainen tunnusmerkki, joka ylipäänsä on rekisteröitävissä tavaramerkkinä eli merkki on esitettävissä graafisesti ja on lisäksi erottamiskykyinen. Esimerkkinä tunnusmerkistä voidaan mainita Nokian soittoääni ’Nokia Tune’. Kyseinen ääni voidaan esittää graafisesti nuotteina, jonka johdosta sen on voinut rekisteröidä tavaramerkkinä.

Lisäksi rekisteröinnin edellytyksenä on, ettei ole olemassa laissa tarkoitettua rekisteröintiestettä. Rekisteröintiesteitä on kahta lajia: ehdottomia ja suostumuksenvaraisia. Ehdottomat hylkäys- ja mitätöintiperusteet on lueteltu tavaramerkkilain 12 §:ssä, ja suostumuksenvaraiset hylkäys- ja mitätöintiperusteet puolestaan 13 §:ssä. Esimerkkinä ehdottomasta hylkäysperusteesta voidaan mainita seuraava: merkki ei saa olla lain, yleisen järjestyksen tai hyvän tavan vastainen. Esimerkiksi huumausaineita ihannoivaa merkkiä ei ole mahdollista rekisteröidä tavaramerkkinä.

Edellä esitetyt rekisteröinnin edellytykset koskevat tavaramerkin kansallista rekisteröintiä. Kansallisen rekisteröinnin avulla on mahdollista saada yksinoikeus tavaramerkkiin Suomen alueella. Jos tavaramerkille on tarkoituksena saada laajempi yksinoikeus, on tarkoituksenmukaista hakea kansainvälistä rekisteröintiä tai EU:n tavaramerkin rekisteröintiä. EU:n tavaramerkin antama suoja kattaa kaikki Euroopan unionin valtiot.

Jos tavaramerkkiä ei halua rekisteröidä, laki mahdollistaa toisen vaihtoehdon yksinoikeuden saamiselle. Tavaramerkkilain mukaan yksinoikeus tavaramerkkiin on mahdollista saada vakiinnuttamalla tavaramerkki: tällöin yksinoikeuden saanti ei vaadi erillistä rekisteröintiä. Vakiinnuttamisesta säädetään tavaramerkkilain 4 §:ssä. Pykälän mukaan yksinoikeus tavaramerkkiin voidaan saada ilman rekisteröintiä, kun tavaramerkki on vakiintunut. Tavaramerkki katsotaan vakiintuneeksi, kun se on Suomessa kohderyhmässään yleisesti tunnettu haltijan tavaroiden tai palvelujen merkkinä.

Vakiinnuttaminen edellyttää, että tunnusmerkki on tunnettu nimenomaan kohderyhmässään, eli niiden keskuudessa, joille tavara tai palvelu on suunnattu. Esimerkiksi lasketteluvarusteet suunnataan laskettelun harrastajille, kirjanpito-ohjelmistot tilitoimistoille, ja lääkkeet sekä kuluttajille että lääkäreille. Myös esimerkiksi jakelijayritykset katsotaan tavaramerkin tai toiminimen kohderyhmään kuuluviksi. Muotoilulla ”yleisesti tunnettu” ei tarkoiteta, että kaikkien kohderyhmään kuuluvien tulisi tuntea merkki. Jonkinlaisena karkeana nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että viisikymmentä prosenttia kohderyhmästä tuntee tavaramerkin. Vakiintuminen on tapahtunut, kun tavaramerkki on tullut yleisesti tunnetuksi niiden keskuudessa, joihin elinkeinonharjoittajan toiminta suuntautuu.

Merkin vakiinnuttamisen osalta hankalaa on se, että vakiintumisesta ei voi olla varma ennen kuin se on vahvistettu tuomioistuimessa. Täten vakiintumisen osoittaminen riitatapauksessa ei ole aivan yksinkertainen asia. Täten tavaramerkin rekisteröinti on ehdottomasti luotettavampi vaihtoehto yksinoikeuden hankkimiseksi.