Yritystoiminta

Julkaistu: 11.12.2018

Hyödyllisyysmalli on patentin tavoin yksinoikeus käyttää keksintöä ammattimaisesti. Teollisoikeudelliselta luonteeltaan kyse on lähinnä tuote- ja laitekeksintöjä suojaavasta yksinoikeudesta ja sitä käytetään silloin, kun on kyse sellaisesta teknisestä ideasta tai ratkaisusta, joka ei yllä patentoitavuuden verrattain korkeaksi asetetulle tasolle, mutta sisältää kuitenkin sen verran keksinnöllisyyttä, että immateriaalioikeudelliselle suojaamiselle on tarvetta. Se on potentiaalinen vaihtoehto myös sellaisille keksinnöille, joille patentointi olisi esimerkiksi keksinnön laadun tai lyhyen elinkaaren johdosta liioitellun hidasta ja kallista. Hyödyllisyysmallisuojaa kutsutaan ns. pikkupatentiksi viitaten sen samankaltaisuuteen varsinaisen patenttioikeuden kanssa.

Hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain (800/1991) 1.2 §:n mukaan keksinnöllä tarkoitetaan laissa teknistä ratkaisua, jota voidaan käyttää teollisesti. Säännöksestä seuraa, että myös sellaiset keksinnöt, jotka eivät ole esineitä, voivat saada hyödyllisyysmallioikeuden: näin ollen suojaa voidaan hakea myös esimerkiksi kemiallisille yhdisteille, seoksille, lääkeaineille sekä mikrobiologisille keksinnöille. Esimerkiksi tietty suksivoidekoostumus ja saranamalli on rekisteröity hyödyllisyysmalleina.

Pääpiirteittäin hyödyllisyysmallin tulee vastata patenttilain (550/1967) tarkoittamaa keksintöä, joten sen käyttöalan ulkopuolelle rajautuvat esimerkiksi taiteelliset luomukset, löydöt, erilaiset menetelmät sekä tietokoneohjelmat ja kasvilajikkeet. Vaikka vertailtaviin immateriaalioikeuksiin kohdistuvat vaatimukset ovat suurilta osin samat, on hyödyllisyysmallia koskeva keksinnöllisyysvaatimus selvästi patenttiin kohdistuvaa edelletystä alhaisempi: hyödyllisyysmallioikeuslain 2.1 §:n mukaan keksinnön tulee olla uusi ja lisäksi selvästi erottava siitä, mikä on tullut tunnetuksi ennen hyödyllisyysmallioikeutta koskevan hakemuksen tekemispäivää. Sanamuodolla tarkoitetaan sitä, ettei suojauksen kohteena oleva keksintö saa olla aivan ilmeisesti johdettavissa aikaisemmin tunnetusta eikä se saa olla itsestään selvä keskitason ammattilaiselle. Kuvailtu taso ei riitä patenttioikeudessa; siinä vaatimuksena on olennainen eroavuus. Uutuutta ja uutuudesta sekä keksinnöllisyydestä poikkeamista koskevat vaatimukset ovat samat kummankin teollisoikeuden kohdalla.

Oleellinen ero hyödyllisyysmalli- ja patenttioikeuden välillä on niiden rekisteröintiä koskevassa menettelyssä. Hyödyllisyysmallioikeus saadaan rekisteröimällä laissa tarkoitettu keksintö ilmoitusmenettelyllä; rekisteriviranomainen eli Patentti- ja rekisterihallitus tutkii ainoastaan muodolliset rekisteröimisen edellytykset eli selvittää, että hakemus täyttää laissa asetetut vaatimukset ja että kyse on lain tarkoittamasta keksinnöstä. Esimerkiksi uutuutta ja eroavuutta koskevien seikkojen olemassaoloa PRH ei ilmoitusmenettelyn yhteydessä selvitä, vaan siltä osin hyödyllisyysmallioikeutta valvotaan vain jälkikäteen mahdollisen mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen johdosta. Toisaalta rekisteröimisen jälkeen niin hakijalla kuin kellä tahansa muullakin on oikeus pyytää PRH:ta arvioimaan, täyttääkö keksintö lain 2 §:n 1 momentin vaatimukset eli onko se uusi ja eroaako se selvästi siitä, mikä on tullut aikaisemmin tunnetuksi.

Hyödyllisyysmallioikeuden sisältönä on lain 3.1 §:n mukaan yksinoikeuden haltijalle kuuluva oikeus käyttää hyväkseen keksintöä valmistamalla, tarjoamalla, saattamalla vaihdantaan tai käyttämällä hyödyllisyysmallioikeudella suojattua tuotetta tai tuomalla maahan tai pitämällä hallussaan tällaista tuotetta edellä sanottua tarkoitusta varten. Oikeuden rekisteröinti on voimassa neljä vuotta hakemuksesta, ja se voidaan hakemuksesta uudistaa kahdesti: ensin neljäksi ja sitten kahdeksi vuodeksi. Enimmäissuoja-aika on siten 10 vuotta.