2017

Julkaistu: 21.04.2017

Käräjäoikeudessa

A vaati kanteessaan oikeudenkäynnin aikana täsmennettynä, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle korvausta hänen työtapaturmassa saamiensa vammojen johdosta aiheutuneesta ansionmenetyksestä siihen saakka, kunnes hän täyttää 65 vuotta. Kanteen mukaan korvausmääristä oli vähennettävä, mitä A:lle on maksettu tai tullaan maksamaan sanottua vahingonkorvausta koskevina ajankohtina sairauspäivärahana, työttömyyskorvauksena, palkkana tai eläkkeenä.

Yhtiö vaati, että korvausvaatimus jätetään puutteellisena tutkimatta. A ei ollut ilmoittanut niiden eläkkeiden ja muiden korvausten määrää, jotka pitäisi ottaa huomioon vähennyksenä korvauksista.

Käräjäoikeus totesi tuomiossaan varanneensa A:lle valmistelussa ja jatkovalmistelussa tilaisuuksia esittää selvitystä ja todistelua hänelle maksetuista korvauksista, eläkkeistä ja palkkatulosta. Selvitystä esittämättä A oli ilmoittanut, että sanottu selvittely tuli tehdä vasta tuomion täytäntöönpanon yhteydessä.

Käräjäoikeus lausui, ettei A:n vaatimaa tuomiota voida panna täytäntöön, koska vaatimuksessa ei ollut yksilöity vähennettäviä korvauksia, ja koska esimerkiksi yleinen toteamus palkan vähentämisestä oli epäselvä. Käräjäoikeus jätti kanteen ansionmenetyksestä tutkimatta.

 

Hovioikeudessa

Hovioikeus lausui tuomiossaan, että A:n vaatimuksesta kävi ilmi, millaisen tuomion hän halusi asiassa annettavaksi. Vaatimusta oli pidettävä oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan säännös huomioon ottaen riittävän täsmällisenä. Kun oikeuskäytännössä oli vielä vakiintuneesti tuomittu maksettavaksi vastaavasti yksilöityjä korvauksia (esim. KKO 1997:147), käräjäoikeuden ei olisi pitänyt jättää vaatimusta tutkimatta.

Hovioikeus hylkäsi A:n vaatimuksen ansionmenetyksestä 7.8.2009 edeltävältä ajalta näyttämättömänä. Muilta osin vaatimus oli tapaturmavakuutuslain 16 §:n 1 momentin 2 kohdan täyden korvauksen laskemistapaa osoittava säännös huomioon ottaen hyväksyttävä A:n vaatimalla tavalla siihen asti, kunnes hän täyttää 65 vuotta.

Hovioikeus velvoitti yhtiön suorittamaan A:lle vahingonkorvauksena työansion menetystä vuodesta 2010 lähtien työeläkeindeksillä korotettuna, siihen saakka, kunnes tämä täyttää 65 vuotta. Korvausmääristä oli vähennettävä, mitä A:lle oli maksettu tai tullaan maksamaan sanottua vahingonkorvausta koskevina ajankohtina sairauspäivärahana, työttömyyskorvauksena, palkkana tai eläkkeenä.

 

Korkeimmassa oikeudessa

Yhtiö katsoi valituksessaan Korkeimpaan oikeuteen, että hovioikeuden tuomio ei ole asianmukainen, koska siinä ei ole yksilöity määrältään niitä vähennyksiä, jotka vahingonkorvauksen enimmäismäärästä on vähennettävä. Yhtiön mukaan A:n ansionmenetyksen korvaamista koskeva vaatimus tuli jättää tutkimatta, koska vaatimusta ei oltu yksilöity riittävästi. Yhtiö väitti myös, että mikäli vaatimus tutkitaan, se tulee hylätä, koska A ei ollut näyttänyt, että hänelle olisi aiheutunut ansionmenetystä.

A oli valitukseen vastatessaan lausunut, että velkojan velvollisuus antaa tarpeelliset tiedot perustuvat tuomiolauselmaan eikä mitään vähennyksiä voida tehdä, ellei velkoja anna luotettavaa selvitystä niiden määrästä. Rikastumiskiellosta johtuu, että vaikka tuomiolauselma olisi puutteellinen vähennysten osalta, velkoja ei pääse tästä hyötymään. Vähennykset ovat yksityiskohtaisesti verotustiedoista selvitettävissä tai maksajan ilmoituksin vahvistettavissa. Prosessitaloudelliset syyt ja hovioikeuksien vakiintunut oikeuskäytäntö puolsivat A:n mukaan tehtyä ratkaisua.

Korkein oikeus totesi, että Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 a §:n mukaan ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi ilman vahinkotapahtumaa saanut. Tästä vähennetään ansiotulo, jonka vahinkoa kärsinyt vahinkotapahtumasta huolimatta on saanut tai olisi voinut saada taikka jonka hänen arvioidaan vastaisuudessa saavan. Säännöksen esitöissä käy ilmi, että ansionmenetyksestä tuomittavassa korvauksessa on tavoitteena lopputulokseltaan täsmällinen määrä, vaikka se perustuisi arvioon. Näin ollen näiden säännösten valossa tuomioistuimen tuomio on lähtökohtaisesti puutteellinen, jos siitä ei ilmene se rahamäärä, joka on tuomioistuimen korvausharkinnan lopputulos ansionmenetyksen suuruudesta. Suoritustuomio tulee antaa tietyn korvausmäärän suorittamiseen velvoittavana.

Korkeimman oikeuden mukaan suorituskanteen päämääränä on täytäntöönpanokelpoinen tuomio. Tuomiossa asetetun velvoitteen tulee olla niin selvä ja täsmällinen, että vapaaehtoinen suoritus ja tarvittaessa pakkotäytäntöönpano on sen perusteella mahdollinen. Tarkoitus ei ole, että oikeudenkäynnin lopputulos jäisi riippumaan myöhemmästä lisäselvityksestä eikä tällaisten seikkojen tutkiminen ei kuulu ulosottoviranomaiselle tuomion täytäntöönpanon yhteydessä.

Korkein oikeus totesi, että A ei ollut esittänyt mitään selvitystä vaatimastaan ansionmenetyskorvauksesta vähennettävistä saamistaan muista tuloista. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoi, ettei A ole esittänyt riittävää selvitystä siitä, että hänelle on aiheutunut ansionmenetystä, jonka määrä tuomioistuimen olisi arvioitava.

Korkein oikeus hylkäsi A:n vaatimukset ja vapautti yhtiön velvollisuudesta suorittaa A:lle korvausta työansion menetyksestä.

 

Korksimman oikeuden ratkaisun perusteluineen löydät täältä