LYHYESTI RIIDANRATKAISUSTA VAIHTOEHTONA TUOMIOISTUINKÄSITTELYLLE

Oikeudenkäynnit ovat olennainen osa asianajajan työtä. Oikeudenkäyntien sijaan riitoja voidaan kuitenkin ratkaista myös neuvotteluilla, sovittelulla, välimiesmenettelyssä ja erilaisissa lautakuntamenettelyissä. Näihin vaihtoehtoisiin riidanratkaisuihin asianajajia velvoittavat myös hyvää asianajajatapaa koskevat säännöt, joiden mukaan asianajajan on arvioitava tehtävän kuluessa, onko asiassa mahdollisuutta sovinnolliseen ratkaisuun tai vaihtoehtoisten riidanratkaisumenetelmien käyttöön ja parhaan kykynsä mukaan valvottava asiakkaansa etua ja oikeutta. Vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt ovat oikeudenkäyntiä joustavampia, nopeampia ja kustannuksiltaan yleensä tuomioistuinkäsittelyä edullisempia. Pitkiksi venyneet oikeuskäsittelyt voivat myös etenkin yksityishenkilöille muodostua henkisestikin raskaiksi.

Neuvottelut ovat yleensä tehokas tapa ratkaista riitaisuus. Neuvotteluissa ei välttämättä tarvita vastakkainasettelua, vaan joskus jo yhteisesti hankittu asianajajan konsultointi asiassa voi ratkaista alkamassa olevan tai jo syntyneen riidan.

Sovittelua tarjoavat niin yksityiset asianajajat kuin tuomioistuinkin. Sovittelun etuna on, että osapuolet saavat itse vaikuttaa sovittelun kulkuun ja päättää mahdollisen sovinnon ehdot. Olennainen merkitys on myös sillä, että osapuolet tulevat sovittelussa kuunnelluksi ja ymmärretyksi ja että osapuolet ymmärtävät hieman paremmin toistensa näkökulmia. Sovittelussa pystytään myös ottamaan huomioon asioita, joita oikeudenkäynnissä ei ole mahdollista käsitellä tai huomioida. Asianajajaliiton tarjoamat sovittelijat ovat sovittelukoulutuksen hyväksytysti suorittaneita asianajajia. Sovittelua voivat tarjota myös muut juristit ja yksityiset henkilöt.

Tuomioistuinsovittelu on käräjäoikeuden tuomarin johtamaa vapaamuotoista sovittelua, joka voidaan aloittaa hakemuksesta tai jos asia on jo vireillä tuomioistuimessa, vapaamuotoisella pyynnöllä. Tuomioistuinsovittelun aloittamiseksi on saatava molempien osapuolten suostumus. Tuomioistuinsovitteluun ei voi kuitenkaan saattaa mitä tahansa asiaa, vaan tuomioistuin harkitsee tapauskohtaisesti, soveltuuko asia soviteltavaksi ja onko sovittelu tarkoituksenmukaista osapuolten vaatimuksiin nähden. Tuomioistuinsovittelussa saavutetun sovinnon voi tuomioistuin pyynnöstä vahvistaa, jolloin siitä tulee täytäntöönpanokelpoinen.

Tuomioistuinsovittelua käytetään etenkin lasten huoltoon, asumiseen ja tapaamisiin liittyvissä riidoissa. Sovittelua kutsutaan Follo-sovitteluksi. Follossa sovittelijana toimii perheasioihin perehtynyt tuomari ja häntä avustaa vanhemmuuden ja lapsen kehityksen asiantuntija, joka on yleensä psykologi tai sosiaalityöntekijä.

Asianosaiset voivat halutessaan saattaa riitakysymyksensä myös välimiesten ratkaistavaksi. Välimiesmenettely ei ole julkista, minkä johdosta se on erityisesti liike-elämän käytössä riidanratkaisuissa. Välimiesmenettely edellyttää kirjallista välityssopimusta tai muuta sopimusta, jossa on välityslauseke. Välimiehiä tulee olla kolme, mikäli asianosaiset eivät ole muuta sopineet. Jos asianosaiset eivät ole määränneet toisin, välimiehenä saa olla jokainen täysi-ikäinen oikeustoimikelpoinen henkilö, joka ei ole konkurssissa. Asianosaiset voivat sopia, minkä maan lakia asian ratkaisussa noudatetaan tai että välitystuomio perustetaan lain sijasta siihen, mitä välimiehet harkitsevat kohtuulliseksi. Välitystuomiossa ei voida kuitenkaan poiketa pakottavasta lainsäädännöstä, vaan sen on oltava Suomen oikeusjärjestyksen mukainen.

Yksityishenkilöillä on myös käytössään erilaisia lautakuntamenettelyjä. Muun muassa kuluttajariitalautakunta antaa ratkaisusuosituksia kuluttajien ja yritysten välisiin oikeudellisiin riitoihin sekä asunnon myyntiin ja vuokraamiseen liittyviin erimielisyyksiin, käsittely on maksuton. Lautakunnan antamat päätökset ovat kuitenkin vain suosituksia, joten niitä ei voi panna täytäntöön pakkokeinoin.