Yrityskiinnitys

Yrityskiinnityksestä säädetään yrityskiinnityslaissa (634/1984). Yrityskiinnityslain 1 §:n mukaan elinkeinonharjoittajan omistama elinkeinotoimintaan kuuluva irtain omaisuus voidaan kiinnittää ja sen hallintaa luovuttamatta pantata saamisen vakuudeksi. Koska yrityskiinnityksen julkivarmistus on järjestetty rekisterimerkinnällä, voi yritys jatkaa elinkeinon harjoittamista lähes tavanomaiseen tapaan. Tämä eroaa muun muassa tavallisen irtaimen esineen panttauksesta, kun irtaimen esineen panttauksessa tavanomaisesti julkivarmistus tapahtuu traditiolla eli hallinnan luovutuksella.

Yrityskiinnityksellä on pyritty nimenomaisesti parantamaan pk-yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta helpottamalla irtaimen omaisuuden käyttöä vakuutena. Lainvalmisteluaineistosta selviää, että lisääntynyt vakuuskäyttö ei aiheuta suurempia ongelmia muun muassa etuoikeudettomien velkojien asemaan. Yrityskiinnityshän mahdollistaa muun muassa panttioikeuden muodostamisen tekijänoikeuteen, jota on muutoin vaikea tehokkaasti pantata.

Yrityskiinnityslain 9 §:ssä säädetään kiinnitetyn omaisuuden luovutuksesta. Pykälän mukaan yrityskiinnityksen estämättä kiinnitettyä omaisuutta saa luovuttaa ja käyttää siten kuin elinkeinotoimintaan kuuluva säännöllinen tavaranvaihto tai omaisuuden tarpeellinen uusiminen taikka muu normaali liiketoiminta edellyttää. Oikeuskirjallisuudessa on annettu esimerkkejä siitä, millainen toiminta ei olisi normaalia liiketoimintaa. Jotta toiminta olisi normaalia liiketoimintaa, tulisi toiminnan olla taloudellisesti perusteltua. Siten muun ohessa alihintaisten luovutusten ei voida katsoa kuuluvan normaalin liiketoiminnan piiriin.

Insolvenssimenettelyssä yrityskiinnitys tuottaa vakuudettomaan velkaan nähden paremman oikeuden. Laissa velkojien maksunsaantijärjestyksessä (1578/1992, MaksunsaantiL) on säädetty yrityskiinnityksen tuottamasta etuoikeudesta. Lain 5 §:n mukaan saatavalle, jonka vakuutena on yrityskiinnityslaissa tarkoitettu yrityskiinnitys, jaetaan konkurssissa ennen muita saatavia 50 prosenttia kiinnitetyn omaisuuden arvosta sen jälkeen kuin paremmalla etusijalla olevat saatavat on suoritettu. Tämä tarkoittaa lyhykäisyydessään sitä, että ennen kuin suorituksia maksetaan vakuudettomille velkojille, maksetaan velkojalle, jonka hyväksi on perustettu yrityskiinnitys, 50 % kiinnitetyn omaisuuden arvosta. Tätä rajoittaa toisaalta se, että ensin tulee maksettavaksi paremmalla etusijalla olevat saatavat. Näitä ovat MaksunsaantiL mukaan pantti- ja pidätysoikeuden tuottama etuoikeus, yrityssaneerauksessa syntyneen saatavan etuoikeus sekä elatusavun etuoikeus. Näin ollen voidaan todeta, että vaikkei yrityskiinnitys ole parhaimmalla etusijalla oleva vakuusmuoto, voi se kuitenkin osaltaan turvata luotonantajan asemaa joissain määrin. Tämä riski voidaan tietysti ottaa huomioon luotonantajan ja luotonottajan välisessä suhteessa, mutta yleisluontoisesti voinee todeta, että luoton ehdot ovat tällaisessa tilanteessa paremmat kuin sellaisessa tilanteessa, jossa vakuutta ei ole annettu.