Laissa osamaksukaupasta (osamaksukauppalaki) 1 §:ssä säädetään osamaksukaupan määritelmästä sekä takaisinotto- ja omistuksenpidätysehdosta. Säännöksen mukaan ”Osamaksukaupalla tarkoitetaan tässä laissa sellaista irtaimen esineen kauppaa, jota koskevan sopimuksen mukaan hinta suoritetaan maksuerissä, joista yksi tai useampi erääntyy sen jälkeen, kun esine on luovutettu ostajalle, ja jossa myyjä on pidättänyt itselleen joko oikeuden esineen takaisin ottamiseen, jos ostaja laiminlyö hänelle sopimuksesta johtuvan velvollisuuden täyttämisen, taikka omistusoikeuden esineeseen siihen asti, kun joko koko hinta tai ainakin määrätty osa niistäkin maksueristä, jotka erääntyvät esineen luovuttamisen jälkeen, on suoritettu.” Siten omistuksenpidätysehdolla tarkoitetaan vakuusmuotona sopimuksessa käytettävää määräystä, jolla perustetaan myyjälle oikeus purkaa kauppasopimus, mikäli ostaja ei täytä velvollisuuksiaan tai viivästyy niiden täyttämisessä. Purkuoikeuden käyttämisestä johtuu, että myyjälle syntyy takaisinotto-oikeus kaupan kohteeseen.
Yleisesti ottaen omistuksenpidätys- tai takaisinottoehdon käytön syynä on se, että myyjä haluaa varautua ostajan mahdollisiin sopimusrikkoihin, eli käytännössä joko siihen, ettei ostaja maksa sovittua kauppahintaa taikka siihen, että ostaja viivästyy sovitun kauppahinnan maksamisessa. Omistuksenpidätys- tai takaisinottoehtoa voidaan käyttää myös esimerkiksi hallinnoimistarkoituksessa taikka kontrollitarkoituksessa.
Omistuksenpidätysehto on irtaimen kaupassa yleisesti ottaen vapaamuotoinen, mutta esimerkiksi kiinteistön kaupassa maakaari asettaa eräänlaisia muotovaatimuksia, jotta ehto olisi pätevä. Tämä tarkoittaa sitä, että ehto on otettava kauppaan tietyllä tavalla sillä uhalla, että ehtoa ei muutoin sovelleta kauppaan. Maakaaren 2 luvun 2 §:n 2 kohdan mukaan omistuksenpidätysehto on pätevä vain silloin, jos se on otettu kauppakirjaan ja jos sen ei ole sovittu olevan voimassa viittä vuotta pidemmän aikaa kaupantekopäivästä.
Omistuksenpidätys- tai takaisinottoehto suojaa myös myyjää ostajan konkurssitilanteessa. Konkurssilain 5 luvun 6 §:n mukaan velallisen hallinnassa oleva sivullisen omaisuus, joka voidaan erottaa velallisen omaisuudesta, ei kuulu konkurssipesään. Sivullisen omaisuus on luovutettava omistajalle tai tämän määräämälle sellaisin ehdoin, joiden täyttämistä konkurssipesällä on oikeus vaatia. Saman luvun 7 §:n mukaan edellä esitetty koskee myös irtainta omaisuutta, johon omaisuuden luovuttaja (myyjällä) on omistuksenpidätys- tai takaisinottoehtoon perustuva oikeus. Siten omistuksenpidätys- tai takaisinottoehdoin toteutettu kauppa voi saada suojaa myös konkurssitilanteessa kolmansia tahoja vastaan, ja ehtoja voidaan käyttää niin kiinteän kuin irtaimen omaisuuden kaupassa.
Lisää aihealueesta
Opuslexin toimitus