Muutoksia verkkoalustojen palveluntarjoajien vastuuseen tekijänoikeuden näkökulmasta

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2019/790 tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla (DSM-direktiivi) ja direktiivien 96/9/EY ja 2001/29/EY muuttamisesta on annettu 17.4.2019. Kyseisen direktiivin kansallinen implementointi on vielä vaiheessa. Direktiivissä on annettu määräyksiä muun muassa siitä, miten tekijänoikeudet voidaan suojata rajoittamatta sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta. Tavoitteena direktiivillä on sovittaa tekijänoikeutta koskevat poikkeukset digitaalisen ja rajat ylittävään ympäristöön.

Erityisesti direktiivin 17 artikla on palveluntarjoajien näkökulmasta mielenkiintoinen. Kyseisessä artiklassa säädetään velvollisuudesta hankkia lupa suojatun sisällön tarjoamiseen. Suojatulla sisällöllä voidaan tarkoittaa muun muassa erilaisia videoita, musiikkia tai kuvia. Edellytyksenä tälle on se, että teos nauttii tekijänoikeussuojaa. Siinä tapauksessa, jos palveluntarjoaja ei saa hankittua lupaa oikeudenhaltijalta, eli tässä tapauksessa tekijänoikeuden haltijalta, voi palveluntarjoaja välttyä vastuulta vain tietyissä tilanteissa. Direktiivin 17 artiklan 4 kohdassa säädetään:

”a) toteuttaneet toimia parhaansa mukaan saadakseen luvan ja

b) toteuttaneet toimia parhaansa mukaan huolellista ammatinharjoittamista koskevien toimialan korkeatasoisten vaatimusten mukaisesti varmistaakseen, että tietyt teokset ja muu suojattu aineisto, joista oikeudenhaltijat ovat antaneet palveluntarjoajille merkitykselliset ja tarvittavat tiedot, eivät ole saatavissa; ja joka tapauksessa

c) toimineet oikeudenhaltijoilta riittävän perustellun ilmoituksen saatuaan viipymättä ilmoituksen kohteena olevien teosten tai muun suojatun aineiston saannin estämiseksi tai niiden poistamiseksi verkkosivustoiltaan sekä toteuttaneet parhaansa mukaan b alakohdan mukaisesti toimia estääkseen niiden tulevat lataukset palveluun.”

Aikaisempaan oikeustilaan muutoksena on tullut se, että jos palveluntarjoajalle on annettu merkitykselliset ja riittävät tiedot, tulee palveluntarjoajien käytännössä toteuttaa teknisin toimin ennakkovalvontaa kaikesta palvelulle ladatusta sisällöstä. Ennakkovalvonta toteutetaan pääasiassa erilaisten automaattisten suodatinjärjestelmien toimesta, koska esimerkiksi YouTube-palveluun ladattujen materiaalien määrä on niin suurta, ettei ihmisten tekemänä kyseinen valvonta olisi edes mahdollista. Erään arvion mukaan vuonna 2022 YouTube-palveluun ladataan tunnissa 330.000 tunnin edestä videomateriaalia. Tämä korostanee sitä, ettei ole käytännössä edes mahdollista ihmisten toimesta tarkastaa kaikkea materiaalia. Puolan tasavalta on myös nostanut kumoamiskanteen 17 artiklasta johtuvasta ennakkotarkastusvelvollisuudesta sillä perusteella, että se rajoittaa sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta. Kyseinen kanne on kuitenkin hylätty muun muassa siksi, koska Euroopan unionin tuomioistuin katsoi, että rajoitus on tarpeen tekijänoikeuden näkökulmasta, eikä rajoitus ole suhteellisuusperiaatteen vastainen.