Edellytykset patentin saamiselle

Uusi keksintö on mahdollista suojata patentilla. Patentti voidaan myöntää tuotteeseen tai menetelmään, joka täyttää lain asettamat patentoinnin edellytykset. Patentti on yksinoikeus, jonka perusteella patentinhaltija voi kieltää muilta keksinnön ammattimaisen hyväksikäytön. Patentin tarkoitus on kannustaa keksintöjen luomiseen ja näin edistää yleistä teknologista kehitystä yhteiskunnassa.

Suomen kansallisesta patenttijärjestelmästä ja patentin saamisen edellytyksistä säädetään patenttilaissa(550/1967). Patenttia ei ole mahdollista saada mille tahansa keksinnölle, vaan patentoitavan keksinnön on täytettävä tietyt lain asettamat edellytykset. Patenttilain 1 §:n 1 momentin se, joka on tehnyt mihin tekniikan alaan tahansa liittyvän keksinnön, jota voidaan käyttää teollisesti, tai se, jolle keksijän oikeus on siirtynyt, voi hakemuksesta saada patentin keksintöön ja siten yksinoikeuden sen ammattimaiseen hyödyntämiseen. Täten patentoimisen edellytyksenä on ensinnäkin keksinnöllisyys ja toisena teollinen käyttökelpoisuus.

Keksinnöllisyys tarkoittaa sitä, että keksinnön tulee olennaisesti erota siitä, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää. Teollisesti käyttökelpoisen keksinnön määritelmä on haluttu pitää laajana. Teollisuus viittaa sanan suppean merkityksen lisäksi myös muuhun elinkeinotoimintaan, kuten maa- ja metsätalouteen sekä kuljetusalaan. Lisäksi teollisella käytettävyydellä tarkoitetaan sitä, että keksinnöllä tulee olla tekninen luonne ja tekninen teho sekä sen tulee myös olla toisinnettavissa.

Itse keksinnön käsitettä ei määritellä laissa, mutta patenttilain 1 §:n 2 momentissa on esimerkinomainen luettelo siitä, mitä ei ole mahdollista patentoida. Kyseisen kohdan mukaan keksinnöksi ei katsota pelkästään 1) löytöä, tieteellistä teoriaa tai matemaattista menetelmää, 2) taiteellista luomusta, 3) suunnitelmaa, sääntöä tai menetelmää, älyllistä toimintaa, peliä tai liiketoimintaa varten taikka tietokoneohjelmaa eikä 4) tietojen esittämistä. Keksinnön on oltava luonteeltaan tekninen ja ratkaistava jokin tekninen ongelma. Patentoitavan kohteen pitää olla esimerkiksi menetelmä, laite, tuote tai uusi käyttötapa. Lisäksi keksinnön selityksen tulee patenttihakemuksessa olla sellainen, että kyseisen alan ammattilainen pystyisi toteuttamaan keksinnön.

Patenttilain 2 §:n 1 momentissa asetetaan vielä yksi patentoimisen edellytys. Kyseisen kohdan mukaan patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä. Keksinnön tulee olla uusi aikaisemmin tunnettuun tekniikan tasoon verrattuna, mutta lisäksi vaaditaan keksinnöllisyyttä: keksinnön tulee olennaisesti erota siitä, mikä on tullut aiemmin tunnetuksi. Vanhaan, jo ennestään tunnettuun tekniikkaan ei voida myöntää yksinoikeutta. Tämän vuoksi omaa keksintöä ei pidä julkistaa ennen patentin hakemista, koska omakin julkistaminen tekee keksinnöstä ’ennestään tunnetun’.

Voidaan todeta, että patentoinnin edellytyksiin lukeutuu kolme eri kriteeriä: uutuus, keksinnöllisyys sekä teollinen käyttökelpoisuus. Patentoinnin edellytykset tarkistaa patentin myöntävä kansallinen viranomainen, joka Suomessa on Patentti- ja rekisterihallitus (PRH). Patentti on voimassa niissä maissa, joissa patenttia on haettu ja se on saatu.

Patentin keskeisenä ajatuksena on keksintöjä koskevan tiedon julkistaminen. Vastikkeena tiedon julkistamisesta keksijä saa patentin, joka antaa hänelle yksinoikeuden keksintöön rajoitetuksi ajaksi. Useimmiten patentit liittyvät uusiin teknisiin ratkaisuihin, joiden kehittäminen voi vaatia paljon työtä. Esimerkiksi lääkkeiden kehittäminen on hyvin kallista, mutta niiden elinaika markkinoilla on usein pitkä. Tällöin patenttiin investoiminen on kannattavaa. Keksijän tuleekin patentointia harkitessaan arvioida keksinnön tuotto-odotukset verrattuna patentoinnin kustannuksiin.