2018

Julkaistu: 02.02.2018

Aika ajoin näyttää siltä, että Suomessa kaikki pitää hypettää. Ja tokihan Suomi on niin pieni maa, ettei tänne mahdu kuin yksi hype kerrallansa. Joku aika sitten tunteita nostatti vähähiilihydraattinen ruokavalio, eli tutummin ilmaistuna hiilarit. Sen jälkeen tuli hyönteisten syönnistä hyggeä. Ja nyt meillä on sitten MeToo, Pitäähän sitä jokaisella itseään kunnioittavalla naisella olla oma MeToo casensa. Ja joskus miehelläkin.

Seksuaalinen häirintä on saanut valtavasti mediajulkisuutta. Aluksi tietysti USA:ssa ns. julkkispiireissä, mutta vähitellen keskustelu on lisääntynyt Suomessakin. Tällä hetkellä vaikuttaa jo siltä, että media on ottanut itselleen samanaikaisesti tutkijan, syyttäjän ja tuomioistuimen roolin. Jonkin verran näyttää lisäksi siltä, että käsitteet seksuaalinen häirintä ja ahdistelu menevät suloisesti sekaisin.

Järkevää keskustelua on vaikeaa käydä ilman, että määritellään, mitä tarkoitamme seksuaalisella häirinnällä. Mitään yksiselitteistä määritelmää ei ainakaan vielä ole olemassa. Usein esitetyn määritelmän mukaan tai määritelmää mukaellen seksuaalinen häirintä on toiseen ihmiseen kohdistuvaa seksuaalisen itsetunnon loukkaamista. Se voi pitää sisällään mm. nimittelyä, hävytöntä tuijottamista, erilaisia kommentteja tai härskejä eleitä ja koskettelua. Määritelmään liittyy käytännössä melkoisia ongelmia. Yksi niistä on subjektiivisuus: määritelmän sisältävät joustavat normit tulkitaan uhrin lähtökohdista.

Ajateltakoon esimerkinomaisesti, että toljotat. Siis vaikkapa väsyneisyyttäsi tai hajamielisyyttäsi tuijotat eteesi. Juuri silloin näkökenttään saapuu nuori nainen, joka kokee tuijotuksen ahdistavaksi ja häiritseväksi. Varsinkin, jos ”uhri” kokee katseen kohdistuvan ns. intiimialueille. Tosiasiassa et kuitenkaan ole tuijottanut saati tuijottanut hävyttömästi, vaan ajatuksesi olivat jossain aivan muualla. Tai ajateltakoon, että kohtaat kadulla puolitutun ihmisen, jota tervehdit kädestä pitäen ja samalla kehaiset, että oletpa tänään kivan näköinen. ”Uhri” kokee tulleensa häirityksi, koska pidit kädestä liian pitkään ja kommenttisikin oli häiritsevä. Siis syyllistyitkö häirintään, vai olitko kohtelias ja hyvin käyttäytyvä kansalainen?

Kaikkeen tähän nähden on aika vähälle huomiolle jäänyt se, että seksuaalista häirintää ei ole yleisesti ottaen laissa kielletty (mikä ei tietysti tarkoita, että seksuaalinen häirintä olisi luvallista tai hyväksyttävää). Lainsäädännössä on kyllä säännöksiä, joissa häirintä tai ahdistelu kielletään, mutta niissä on säännösten soveltamisalaan liittyviä rajoituksia, jotka rajoittavat säännösten soveltamismahdollisuutta. Tällaisia nimenomaan häirinnän kieltäviä säännöksiä on esimerkiksi tasa-arvolain 8 d §, työturvallisuuslain 28 § ja rikoslain 20 luvun 5 §, varauksin. Tasa-arvolain 8 d § ja työturvallisuuslain 28 § kieltävät häirinnän työelämässä. Rikoslain 20 luvun 5 §:ssä on seksuaalinen ahdistelu säädetty rangaistavaksi teoksi. Rangaistavuuden edellytyksenä seksuaalisessa ahdistelussa on se, että ahdistelija on tehnyt seksuaalisen teon koskettelemalla. Pelkkä seksuaalinen häirintä ilman koskettelua ei siten ole rangaistavaa.

Vaikuttaa vahvasti siltä, että tällä hetkellä ”uhrin” mutta myöskin epäillyn tekijän oikeusturvassa on selvä aukko. Varsinkin silloin, kun kertomuksia koetusta häirinnästä käytetään julkisuuden saamiseksi tai muuten väärin. Selvät tapaukset ovat selviä tapauksia, mutta määrittelemätön seksuaalinen häirintä sisältää väistämättä harmaan alueen jonka poistamiseen olisi kiireellisesti ryhdyttävä.

Laulun sanoin: ”sehän tässä huolestuttaa, sehän tässä huolestuttaa, kuinka meidän kunnon miesten käy.” (Juliet Jonesin sydän: Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin).

 

Asianajaja Toni Isoluoma

Asianajotoimisto Isoluoma