Neuvontapuhelin.png0600 199 33
Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin
(1 € + ppm/min)

Artikkelikirjastostamme löydät satoja asiantuntijoiden laatimia artikkeleja useista eri aihealueesta

Jääviys muutoksenhakuperusteena

Julkaistu 18.6.2018

Hallintolain (434/2003) 27 §:n mukaan virkamies ei saa osallistua asian käsittelyyn eikä olla läsnä sitä käsiteltäessä, jos hän on esteellinen eli jäävi. Edes asian valmisteluun ei esteellinen virkamies saa osallistua. Esteellisyyssäännöksiä sovelletaan myös monijäsenisen toimielimen jäseniin ja muihin asian käsittelyyn osallistuviin, mikä tarkoittaa esimerkiksi luottamushenkilöiden ja viranomaisen käyttämien ulkopuolisten asiantuntijoiden sisältymistä esteellisyyssäännösten soveltamisalaan.

Esteellisyysperusteet on lueteltu hallintolain 28.1 §:ssä ja niitä ovat osallisuus-, edustajan-, intressi-, palvelussuhde-, yhteisö-, virasto- tai laitosjäävi sekä yleislausekkeeseen perustuva jäävi. Yleislausekejääviyden muodostaa esimerkiksi ns. esimiesjäävitilanne, jolloin virkamiehen esteellisyyden syy on hänen esimiehensä esteellisyys. Yleisellä tasolla esteellisyydellä hallinnossa tarkoitetaan tilannetta, jossa virkamiehen ollessa asianosaisiin tai asiaan sellaisessa suhteessa, että hänen puolueettomuutensa vaarantuu, ei kyseinen virkamies saa ryhtyä asiassa toimimaan.

Virkamiehen on pääsääntöisesti itse jäävättävä itsensä eli tehtävä päätös esteellisyydestään. Päätös on tehtävä kirjallisesti, jotta se voidaan perusteluineen jälkikäteen todentaa. Hallintolain 29.3 §:n mukaan esteellisyyttä koskevaan päätökseen ei saa erikseen hakea oikaisua eikä muutosta valittamalla, mutta jos esteellinen henkilö on osallistunut asian käsittelyyn, syntyy päätös virheellisessä järjestyksessä ja siihen voidaan pääasiaratkaisun yhteydessä vedota valitusperusteena niin päätöksenteko- kuin valmisteluvaiheessakin. Virheellisessä järjestyksessä tehty päätös voidaan muutoksenhaun seurauksena kumota. Esteellisyys ei kuitenkaan automaattisesti johda päätöksen kumoamiseen, vaan tuomioistuin arvioi kussakin tapauksessa esteellisyyden vaikutusta päätöksen lopputuloksen kannalta. Esteellisyydessä on kyse menettelyvirheestä – se ei siten välttämättä tarkoita, ettei ratkaisu olisi aineellisesti oikea.

Kunnallisvalituksen ollessa kyseessä on esteellisyyteen vedottava valitusperusteena valitusaikana, mutta muutoin selkeät esteellisyyskysymykset voidaan tutkia tuomioistuimessa viran puolesta (ex officio). Esteellisyys on kuitenkin tuotava esiin, mikäli sitä käytetään valitusperusteena. Valittajalla on näyttövelvollisuus siitä, että virkamiehen esteellisyys on vaarantanut ratkaisun lopputuloksen puolueettomuuden, mutta esteellisyysväitteen lopullinen selvitysvelvollisuus kuuluu viranomaiselle.

Lähtökohtaisesti esteellisen osallistuminen asian valmisteluun tai käsittelyyn aiheuttaa siis päätöksen pätemättömyyden. Jos tällaisesta päätöksestä valitetaan, valitusviranomainen voi kumota päätöksen, paitsi jos esteellisen osallistuminen ei asian laadun vuoksi ole voinut vaikuttaa päätöksen sisältöön.