Neuvontapuhelin.png0600 199 33
Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin
(1 € + ppm/min)

Artikkelikirjastostamme löydät satoja asiantuntijoiden laatimia artikkeleja useista eri aihealueesta

Rattijuopumus

Julkaistu 30.12.2012

Asianajaja Väinö Teperi, Helsinki, As:tsto Teperi & Co Oy vaino.teperi(at)teperi-law.fi

Rattijuopumuksesta voidaan tuomita se, joka kuljettaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus ajon aikana tai sen jälkeen on vähintään 0,5 promillea tai että hänellä tällöin on vähintään 0,22 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa. Rattijuopumuksesta voidaan tuomita myös se, joka kuljettaa ajoneuvoa käytettyään muuta huumaavaa ainetta kuin alkoholia (tai tällaista ainetta yhdessä alkoholin kanssa) niin, että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut.

Tuomitsemisen kannalta ei ole merkitystä itse ajopaikalla. Siten yksityisellä piha-alueella syyllistyy rattijuopumukseen siinä kun yleisellä tielläkin. Eri asia on sitten se, kuinka teon törkeysastetta tulee arvostella esimerkiksi pihalla ajettaessa.

Rattijuopumus voidaan siis todeta kahdella eri tavalla. Kuljettaja voidaan ensinnäkin viedä perinteiseen verikokeeseen terveyskeskukseen. Verinäyte lähetetään sitten eteenpäin Kansanterveyslaitoksen alkoholilaboratorioon, jossa määritellään veren alkoholipitoisuus promilleina. Tällöin tulosta verrataan tuohon 0,5 promilleen.

Jos kuljettaja antaa siihen suostumuksensa, hänen ajokuntonsa voidaan nykyään testata vaihtoehtoisesti myös niin sanotulla tarkkuusalkometrillä. Tarkkuusalkometri on sijoitettu kiinteästi jonnekin poliisilaitoksella, eikä sitä siirrellä edes poliisin tiloissa. Laite on niin herkkä (lue tarkka), että se vaatii tietynlaisen ympäristön toimiakseen moitteettomasti. Tarkkuusalkometriin puhalletaan samaan tapaan kuin poliisin tienpäälläkin käyttämiin alkometreihin, minkä jälkeen laite mittaa alkoholipitoisuuden uloshengitysilmassa. Tällöin tulosta verrataan mainittuun 0,22 milligrammaan.

Tarkkuusalkometri on siis vaihtoehto, ja jokaisella kuljettajalla on oikeus halutessaan päästä verikokeeseen. Laite on kuitenkin käytännössä erittäin varmaksi havaittu, ja varmuuden maksimoimiseksi se tekee mittauksen suoritettuaan vielä noin 20 prosentin vähennyksen tuloksesta ennen kuin se ilmoittaa lukeman. Näin kuljettajan oikeusturva tulee mahdollisimman suurella varmuudella turvatuksi. Kannattaa vielä muistaa, että tarkkuusalkometri antaa tuloksen heti, eikä odottelua ja näytteiden analysointia tarvitse odottaa. Tällä seikalla saattaa olla merkitystä esimerkiksi silloin, kun kuljettaja haluaa asian käsittelyyn käräjille mahdollisimman pian ajokortin tarpeen vuoksi. Rattijuopumuksesta epäillyltähän poliisi yleensä ottaa kortin heti paikan päällä pois, ja lopullisen ajokiellon pituudesta päätetään sitten myöhemmin käräjäkäsittelyn yhteydessä. Ajokieltohan liittyy aina jonkin pituisena ja laatuisena rattijuopumukseen, ikään kuin hallinnollisena seuraamuksena, ei niinkään rangaistuksena.

Vaikeammin määriteltävissä sen sijaan on muun kuin alkoholin aiheuttamat vaikutukset ajosuoritukseen. Selvää on, että jos verestä löytyy suuri määrää huumausaineita tai niiden jäämiä, tulee tuomituksi rattijuopumuksesta. Rajan vetäminen on kuitenkin hankalaa, kun ei ole olemassa mitään määriin perustuvia raja-arvoja. Niinpä huumaavien aineiden vaikutuksesta laaditaankin aina oma laboratoriolausunto, jossa otetaan jollain tapaa kantaa myös löydösten vaikutuksesta ajokykyyn. Lausunnon hankkimisen lisäksi, kuljettaja pyritään testaamaan myös lääkärin toimesta. Tällöin tutkitaan kuljettajan kykyä suoriutua tietyistä tehtävistä (esimerkiksi silmät kiinni yhdellä jalalla seisominen ja muuta vastaavaa), joiden on katsottu kertovan kyvystä hallita omia toimintojaan. Monasti oikeudessa kuullaan huumausaineiden ollessa kuvassa mukana vielä kuljettajan pysäyttänyttä poliisia. Hän voi kertoa omata havaintonsa kuljettajasta tapahtuma-aikaan, oliko esimerkiksi sekava, lasittunut katse, ei haissut alkoholille ja niin edelleen.

Rattijuopumuksesta voidaan tuomita sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta.