Neuvontapuhelin.png0600 199 33
Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin
(1 € + ppm/min)

Artikkelikirjastostamme löydät satoja asiantuntijoiden laatimia artikkeleja useista eri aihealueesta

Poistettu säännös pyynnöstä surmaamisesta saattoi johtaa lievempiin tuomioihin kuolinaputapauksissa

Julkaistu 22.5.2018

Alkuperäisen rikoslain (RL, 39/1889) henkirikoksia käsittelevässä 21 luvussa oli erillissäännös, jonka mukaan toisen tämän omasta vakaasta pyynnöstä surmaavalle voitiin tuomita tavallista tahallista surmaamista lievempi rangaistus. Pyynnöstä surmaamisesta rangaistiin vanhan säännöksen mukaan sitä, joka pyynnöstä surmasi toisen tämän omasta vakaasta pyynnöstä. Vuoden 1969 lakiuudistuksen mukaan enimmäisrangaistuksena teosta oli kuusi vuotta vankeutta, mutta vähimmäisrangaistuksena siitä oli mahdollista tuomita vain kuusi kuukautta vankeutta – siis merkittävästi tapon vähimmäisrangaistusta vähemmän. Jotta pykälää voitiin soveltaa, oli pyynnön oltava ehdoton ja syyntakeisen henkilön vapaasta tahdosta tekemä, sekä niin selkeästi ilmaistu, ettei se jätä mitään epäselväksi. Kirjallista tai edes sanallista pyyntöä ei kuitenkaan pidetty vaatimuksena, mikäli pyynnön sai selville muutoin ehdottomalla varmuudella.

RL 21 luku uudistettiin osana rikoslain kokonaisuudistuksen toista vaihetta vuonna 1994, jolloin silloinen säännös pyynnöstä surmaamisesta poistettiin laista kokonaan. Poistamisen taustasyiksi esitettiin lain uudistusta koskevissa esitöissä ennen kaikkea tunnusmerkistön ongelmallisuus: rajanveto eri tapausten kesken katsottiin vaikeaksi ja poistamisen puolesta puhui myös säännöksen

soveltaminen käytännössä vain hyvin harvoin. Lisäksi esitöissä todettiin säännöksen soveltuvan huonosti kuolinaputilanteisiin – jos kuolinavun anto katsotaan oikeutetuksi, on sen jäätävä kokonaan rangaistusvastuun ulkopuolelle. Pykälän poistamisessa oli kyse lieventämisperusteesta luopumisesta tapon arvioinnissa: nykylainsäädännön mukaan kuolinavunantotilanteet arvioidaan lähtökohtaisesti tapon tai surman tunnusmerkistöjen mukaan. Erityissäännöksen poistamisessa ei siis ollut kyse rangaistavuuden poistamisesta, vaan päinvastoin vastuun ankaroittamisesta.

Tunnusmerkistö edellytti vakaata pyyntöä, jollaisena pidettiin vain syyntakeisen, mieleltään terveen ja oikeudellisesti pätevään tahdonmuodostukseen perustuvaa pyyntöä. Eutanasiaa pyytävä kärsii tavanomaisesti kovista tuskista, ja onkin kyseenalaista, voiko tällaisessa tilassa olevan ihmisen tahtoa pitää juridisesti pätevänä. Lisäksi lääketieteen kehittymisen johdosta usein kuolemaa odottava, tuskiensa loppumista toivova potilas onkin parannettavissa. Esitöiden mukaan tällaisessa tilanteessa on perusteltua odottaa, ettei hoidon saadessaan potilas toivoisikaan kuolemaa, eikä hengen suojaamisen näkökulmasta näin suuren katumisriskin sisältävälle pyynnölle voida antaa juridista merkitystä.