Perhe ja perintö

Julkaistu: 23.01.2012

Lapsen huoltajuuskysymykset ovat tärkeä osa perheen arkea, ja niiden oikeudellinen luonne synnyttää paljon kysymyksiä. Seuraavassa on käsitelty sitä, mitä lapsen huoltaja tai huoltajat valikoituvat toimiinsa.

Lapsen huoltaminen käsitteenä sisältää niin lapsen henkilökohtaisen hoitamisen ja vastuun kantamisen lapsesta kuin myös lapsen edustamisen tätä koskevissa asioissa – kyseessä ei ole pelkkä lapsen taloudellinen tukeminen. Edunvalvonta puolestaan käsittää lähinnä lapsen taloudellisista asioista huolehtimisen. Huoltajuus ja edunvalvonta eroavat siis käsitteellisesti toisistaan, vaikka ne lapsien kohdalla useimmiten ovatkin samojen henkilöiden – useimmiten vanhempien – hoidettavana.

Lapsen huollosta säädetään lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa. Lain mukaan lapsen huoltajina toimivat hänen vanhempansa tai henkilöt, joille huolto on uskottu. Lapsen edunvalvojina pääsääntöisesti toimivat lapsen huoltajat, ellei tuomioistuin ole toisin määrännyt tai laista muuta johdu. Käytännössä lapsen huoltajuus ja edunvalvonta kulkevat yleensä käsi kädessä. Tilanteina, jolloin lapsen huoltaja ei voi toimia lapsen edunvalvojana esimerkkeinä mainittakoon, tilanne, jossa lapsen huoltaja on alaikäinen tai täysi-ikäinen, joka on tuomioistuimen päätöksellä julistettu vajaavaltaiseksi. Lapsen vanhemmalla on pääsääntöisesti velvollisuus toimia myös lapsen edunvalvojana. Vain jos on jokin erityisen painava syy, voidaan vanhempi vapauttaa edunvalvojan asemastaan, kun hän tätä pyytää. On toki myös mahdollista , että tuomioistuin erottaa vanhemman lapsen edunvalvojan asemasta, mikäli hän on toimeen sopimaton tai ei pysty toimen suorittamiseen.

Nykyään vanhempien parisuhteen laadulla ei ole automaattista merkitystä lapsen huoltajuuskysymyksissä, vaan mikäli lapsella on kaksi vanhempaa on hänellä myös lain nojalla oikeus saada huoltoa molemmilta vanhemmiltaan. Vanhempien parisuhteella on kuitenkin merkitystä huollon alkutilanteessa. Mikäli lapsi syntyy tilanteessa, jossa hänen vanhempansa ovat toistensa aviopuolisot, tulee tällöin molemmista vanhemmista lapsen huoltajia. Sen sijaan, jos lapsen äiti ei ole syntyhetkellä aviossa, tulee hänestä yksinhuoltaja. Nämä huoltajuustilanteita voidaan kuitenkin pitää vain ns. aloitusasemina, silla lapsen huoltajuus voi luonnollisesti muuttua monella tavalla.

Lapsen vanhempien sopimusvapaus lapsensa huoltajuudesta on pääperiaate, jota noudatetaan. Vanhemmat voivat sopia yksinhuoltajuudesta ja yhteishuoltajuudesta kuin myös siitä, kumman vanhemman luona lapsi asuu, mikäli vanhemmilla on eri kotiosoitteet. Niin ikään tapaamisoikeuden ja yhteydenpidon suhteen vallitsee lähtökohtana vanhempien sopimusvapaus. Sen jälkeen, kun lapsen vanhemmat ovat sopineet edellä mainituista lapsen huoltoon liittyvistä seikoista, on sopimus vahvistettava kunnan sosiaalitoimen toimesta. Sopimus on tämän jälkeen mahdollista panna täytäntöön viimekädessä pakkotäytäntöönpanon myötä. Sopimusta vahvistettaessa merkitystä on lapsen edun ja toiveilla, mutta yleensä ei sosiaalitoimi ei yleensä ryhdy laajoihin selvitystoimiin, ellei lapsen edun epäillä vaarantuvan . Vanhempien sopimusvapauden piiriin eivät mahdu tapaukset, joissa lapsen huoltoa ja edunvalvontaa ei voida luovuttaa samalle taikka samoille henkilöille.

Joskus lapsen vanhemmat eivät saavuta yksimielisyyttä lapsensa huoltajuuden järjestämisestä ja tällöin lapsen huoltajuudesta syntyvät riidat ratkaistaan tuomioistuimessa. Tuomioistuin tekee ratkaisusta huollosta arvioiden ennen kaikkea lapsen etua – vanhempien mahdollisesti jo syntyneet sopimukset eivät siis sido tuomioistuinta, vaikka ne toimivatkin lähtökohtana, mikäli lapsen edun ei katsota vaarantuvat niiden seurauksena. Tuomioistuin pyytää edun selvittämiseksi usein olosuhdeselvitystä lapsen asuinpaikan mukaan määräytyvältä sosiaalilautakunnalta kuin myös vanhempien kotipaikkojen sosiaalilautakunnalta, mikäli kyseessä ovat eri asuinkunnat. Kunnan sosiaalitoimi voi selvitystä hankkiessaan pyytää apua esim. perheneuvolalta. Pelkän olosuhdeselvityksen lisäksi on myös mahdollista tiedustella selvitystä tehneiden näkemystä parhaasta vaihtoehdosta tapauksessa lapsen huollon suhteen. Lapsen iän ja kehitystason sallimissa puitteissa on tiedusteltava myös lapsen omaa näkemystä ja halua koskien huoltajuuskysymystä, mutta kysely on suoritettava niin, ettei se vaikuta negatiivisesti lapsen suhteeseen vanhempiensa kanssa. Niin ikään lapsen suostuessa on häntä madollista kuulla myös tuomioistuimessa, mikäli tämä on painavista syistä välttämätöntä. Tuomioistuimet suhtautuvat kuitenkin vastahakoisesti lapsen kuulemiseen oikeudessa.

Tuomioistuimella on toimivalta päättää kaikista niistä asioista, mihin lapsen vanhempien lähtökohtainen sopimusvapaus kohdistuu – yhteis- ja yksinhuoltajuus, tapaamisoikeus sekä asuminen. Näiden lisäksi tuomioistuimella on valta määrätä lapselle huoltaja, joka ei ole lainkaan lapsen vanhempi, jolloin kyseinen henkilö toimii joko rinnan lapsen vanhemman kanssa taikka yksin. Huoltajille on mahdollista langettaa myös työnjakomääräyksiä.

Lapseen kohdistuva huostaanotto ei automaattisesti vaikuta lapsen huoltajuussuhteisiin vaan hänen huoltajansa pysyvät samoina henkilöinä. Sen sijaan päätäntävalta koskien lasta siirtyy huostaanoton ajaksi kunnan sosiaalitoimelle. Siirtynyt päätäntävalta ei kuitenkaan käsitä huostaanoton tarkoituksen ulkopuolisia päätöksiä, kuten esim. päätäntävaltaa koskien lapsen sukunimeä.