Neuvontapuhelin.png0600 199 33
Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin
(1 € + ppm/min)

Artikkelikirjastostamme löydät satoja asiantuntijoiden laatimia artikkeleja useista eri aihealueesta

Sirpalealueet lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä

Julkaistu 21.1.2012

Asianajaja Hannu Lukkarila, Rovaniemi, As:tsto Lukkarila & Ahola Oy, hannu.lukkarila(at)lukkarila-ahola.fi

Tilanne 1954–1993

Asetus hirven metsästyksestä 21.5.1954/235

4 § – “Lupaa ei myönnetä, ellei hakemuksessa tarkoitettu alue ole vähintään 1.000 hehtaarin suuruinen ja yhtenäinen.”

Asetukset hirven metsästyksestä 19.5.1967/231, 10.9.1971/684 ja 28.5.1975/671

- 4 ja 6 §:t – “Lupaa ei ole myönnettävä, ellei hakemuksessa tarkoitettu alue ole vähintään 1.000 hehtaarin suuruinen, yhtenäinen ja hirven metsästykseen soveltuva.” Valkohäntäpeuran osalta oli muutoin vastaava säännös, mutta sen kohdalla pinta-alavaatimus oli 500 hehtaaria.

Asetus 28.5.1975 oli voimassa aina nykyisen metsästyslain voimaan tuloon saakka eli 1.8.1993 saakka, jonka jälkeen pyyntilupien myöntäminen siirtyi lääninhallitukselta ja metsähallitukselta riistanhoitopiireille.

Metsästyslaki 615/1993

Hallituksen esityksessä HE 300/1992 yksityiskohtaisten lainkohtien perusteluissa todetaan lain 27 §:n säätämistarkoituksesta seuraavaa:

”Hirvieläinasetuksessa on säädetty, että kaatoluvan myöntäminen edellyttää valkohäntäpeuran osalta 500 ha:n metsästysaluetta ja hirvien osalta 1.000 ha:n metsästysaluetta. Lisäksi alueen tulee olla riittävän yhtenäinen. Pykälään on otettu vastaavansisältöinen säännös metsästysalueen pinta-aloista.”

Eli lainsäätäjällä ei ole ollut pienintäkään tarkoitusta muuttaa aikaisempaa käytäntöä. Voimassa olevan lain sanamuotoa on päin vastoin vielä parannettu ja selkiytetty 27 §:n painotuksin: – “luvan hakijalla tulee olla käytettävissään” metsästykseen sopivayhtenäinen alue. Alueen pinta-alan tulee olla..”Lisäksi on vielä erikseen määrätty, että ministeriö voi antaa poikkeuslupia – joita ei ole käytännössä myönnetty muualle kuin saaristoalueille. Riistanhoitopiiri ei anna poikkeuslupia.

Jotenkin mahdottomalta tuntuu väite, että ko 27 § ei koskisi nimenomaan käytännön metsästystä, koska se nimenomaan on tarkoitettu käytännön metsästystilannetta varten.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta antoi vuonna 1994 sellaisen ratkaisun, missä valituslautakunta poisti erään riistanhoitopiiri lupapäätökseen kirjatun lausuman siitä, ettei riistanhoitopiirin olisi pitänyt lausua mitään hakijan oikeudesta metsästää ns. sirpalealueilla. Minäkin haksahdin ko ratkaisusta vähäksi aikaa, mutta tulin järkiini kyllä aika pian. Joku voi olla kaivanut käsiinsä ko asiaa liittyvän vanhan vastauksen. Tuon asian esille lausumassani. Lautakunta tosiasiassa vain tarkoitti sitä, ettei riistanhoitopiirin toimivaltaan kuulu määrätä hakijan metsästysoikeudesta, koska se on jo laissa määrätty.

Toisessa ratkaisussa vuodelta 1996 lautakunta vahvisti riistanhoitopiirin päätöksen, jossa lupa oli evätty metsästyslain 27 §:n vastaisena. Päätös oheisena.

Hyvinkään käräjäoikeus on kaksi eri kertaa ottanut kantaa vastaavaan tapaukseen, ja tulkinnut metsästyslain 27 § juuri siten kuin Sinun syytteessä. Sinulle lähettämäni tuomion 7.11.1997 NO 1223, dnro R 97/5390 perusteluissa viitataan nimenomaan nykyisen metsästyslain esitöihin ja edellä viittaamaani Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan ratkaisuun 337/4/96/19.9.1996.

Yhteislupamenettely ja sitä koskeva sopimus

Yhteislupamenettely on puhtaasti hallinnollista eli hirvilupien hakemiseen liittyvää toimintaa. Niin tässäkin tapauksessa. KKO:n ratkaisu 2002:41 sopii sellaisenaan tähän tapaukseen. Yhteislupamenettely ei ole lisännyt kenenkään hakijaosakkaan metsästysoikeutta, ja tarkoitus on ollut, että kukin osakas metsästää vain omilla alueillaan. Yhteislupamenettelyä suositaan sen vuoksi, että se vähentää merkittävästi byrokratiaa ja kustannuksia eri portaissa. Ei tarvitse tehdä 20 eri hakemusta liitteineen eikä tarvitse tehdä 20 maksullista lupapäätöstä.

Todisteena oleva yhteislupasopimus on hyvin laadittu ja erittäin selkeä. Ensinnäkin on sovittu, ettei ns. sirpalealueita oteta lukuun laskettaessa yksityismaille kuuluvaa hirvikiintiötä. Toiseksi on sovittu, ettei sirpalealueilla saa metsästää.