Neuvontapuhelin.png0600 199 33
Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin
(1 € + ppm/min)

Artikkelikirjastostamme löydät satoja asiantuntijoiden laatimia artikkeleja useista eri aihealueesta

Joustavat normit osana ympäristölainsäädäntöä

Julkaistu 23.7.2018

Joustavilla normeilla tarkoitetaan tarkoituksellisesti avoimeksi, jopa suoranaisen epämääräisiksi, jätettyjä ilmaisuja, jotka luovat vain löyhät raamit lainkohdan soveltamiselle. Ne ovat tyypillisiä etenkin ympäristöoikeudellisessa sääntelyssä, koska oikeudenalalle on ominaista yksilöllisten olosuhteiden runsaus ja vaihtelut sekä muutosten ennalta arvioimisen vaikeus. Joustavien normien kohdalla päätösvaltaa on siirretty lainsäätäjältä lainsoveltajalle eli ne saavat lopullisen sisältönsä vasta viranomaisten ja tuomioistuinten yksittäistapauksellisissa päätöksentekoprosesseissa – toisaalta jotkin alun perin joustaviksi kirjoitetut, tulkinnanvaraiset normit ovat jo menettäneet joustavuuttaan suurilta osin saatuaan vakiintuneen tulkintalinjan oikeuskäytännön kautta. Jos tällaista linjaa ei ole muodostunut, voi väljämerkityksellisyys johtaa niin laajaan harkintamarginaaliin, ettei säännökselle tulkinnan kautta annettua merkityssisältöä voida osoittaa norminvastaiseksi.

Esimerkkejä avoimiksi jätetyistä normeista ovat ympäristönsuojelulain (YSL, 527/2014) ”kohtuuton rasitus”, ”huomattava haittavaikutus” ja ”erityinen syy” sekä maankäyttö- ja rakennuslain (MRL, 132/1999) ”riittävä etäisyys” ja ”kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimus”. Kuten ilmaisut antavat ensinäkemältäkin ymmärtää, on niiden kohdalla lainsoveltajalle jätetty varsin laaja arviointivara yksittäistapauksellisten kysymysten ratkaisemiselle.

Ympäristöoikeudelle tyypillinen työkalu on intressipunninta esimerkiksi tilanteessa, jossa jokin sinänsä tarpeellinen toimenpide aiheuttaa haittaa ympäristölle. Avoimeksi jätetty normi tarjoaa eittämättä paremmat mahdollisuudet kaikkien asiaan vaikuttavien seikkojen ottamiseksi osaksi punnintaa verrattuna tarkkarajaisesti säädettyyn, tyhjentävään luetteloon laissa.

Joustavia normeja käytetään laajasti niin toistuvasti sovellettavaksi tulevissa ympäristösäädösten keskeissäännöksissä kuin poikkeuslupasäännöksissäkin. Avoimia normeja on kritisoitu liiallisesta epämääräisyydestä, mutta tulkinnanvaraisten säännösten tarve on perusteltua; joustavasti kirjoitettu säännös mahdollistaa yksilöllisten erityisolosuhteiden ja sääntelykohteen dynaamisuuden huomioon ottamisen. Lisäksi se tunnustaa vaikeuden ennakoida sääntelyn kohteena olevien käyttäytymistä muuttuvissa olosuhteissa.

Tausta-ajatuksena joustavien normien käytölle on siten jättää tilaa yhteiskunnallisten arvostusten muutosten, tekniikan ja teknologian kehittymisen sekä luonnontieteellisen tiedon muutosten huomioimiselle. Tarkkarajaisen, joustamattoman sääntelytekniikan käyttö onkin monimuotoisen ympäristöoikeuden ominaispiirteiden vuoksi ainakin laajemmassa mittakaavassa mahdotonta.